Vuosikatsastus

Kerran vuodessa jokaisen pitäisi käyttää itsensä katsastuksessa. En puhu nyt mistään terveydentarkastuksesta  vaan sellaisesta henkilökohtaisesta yleistsekkauksesta. Pientä pohdintaa siitä mitkä seikat toimii ja mitä pitäisi vielä muuttaa?  Elikkäs.. Vuosia on kertynyt tänään 22. Se on sinänsä vielä melko vähän, joten vielä tulee lisää karkkipäiviä ja perkeleesti mäkäräisiä. Tähän mennessä oon löytänyt mieluisen opiskelupaikan,  ja alan josta tykkään. Lisäksi olen suhteellisen vakaassa parisuhteessa riippuen omasta mielentilastani. Jopa meidän hissi jaksaa vielä tuoda mut kolmanteen kerrokseen. Kaikki hyviä juttuja. Kaupunki jossa asun on ihan viihtyisä ja kotona mulla on kaksi hurmuria ja tuomas. Saan myös olla ylpeä veljestäni, joka sai eilen ylioppilaslakin! Kuitenkaan se, että olin itkuisin vieras ei johtunut päivän ainutlaatuisuudesta, vaan porukoiden pihalla kasvavasta koivusta.

Mulla on myös ne pakolliset henkireikä kaverit, jolle voin tiukan paikan tullessa soittaa ja vuodattaa, sekä lisäksi monta muuta jotka jo pelkällä omalla olemuksellaan piristää. Tukena on myös aina ollut perhe, jonka puoleen voi kääntyä, kun omat ruoat loppuu eikä kaupassa käynti huvita. Kiitos teistä! Osaan myös jo melko hyvin valikoida mitkä on mun juttuja. Mihin kannattaa ryhtyä ja mihin musta ei ainakaan oo... Kaikille ei tarvii sanoa kyllä, joten Avotakka ja A-lehdet voitte lopettaa soittelun.  Asiat on siis melko hyvin :) Tänä vuonna katsastus tais mennä läpi!! Autona mä voisin olla joku melko nuorekas ja värikäs ;)

Kahdenkymmenen vuoden päästä mä olen luultavasti se vanha rakas Toyota, josta ei raaskita luopua. Ovet ei kunnolla aukea ja paikat kaipaa öljyämistä, monessakin mielessä. En starttaa enää ensi yrityksellä ja pakkasella on turha olettaa, että lähtisin liikenteeseen. Vähän joka paikka tuntuu vuotavan. Lyhyet matkat vielä menee, mutta pitkillä alan kitisemään. Lisäksi mitä säännöllisempi tankkaus sen parempi. Ulkonäkö ei ole enää se tärkein meriitti vaan yhteiset muistot ja luotettavuus. Kuitenkin selkäni takana kuski katselee netistä uudempia ja vauhdikkaampien perään. Maalit alkavat rapista ja ehostus tulee liian kalliiksi, joten satsaaminen keskittyy muihin osa-alueisiin. Radiokaan ei enää toimi, sillä se on jämähtänyt sille yhdelle ainoalle taajuudelle, josta kuuluu ainaista jäkätystä ja narinaa.. vai onko ääni sittenkin ylimääräisen painolastin aiheuttamaa? Kumeja ei myöskään tarvitse niin usein vaihtaa vähäisen käytön vuoksi. Ilmastointi ei enää pelaa ja ilman ikkunoiden auki oloa, ei kyydissä kestä olla. Jopa töötti huutaa joka mutkassa ilman kosketustakin. Katsastuksesta on turha haaveilla läpi pääsemistä omissa silmissä, saati sitten muiden silmissä.

Onneksi tuohon on vielä aikaa. Tänä kesänä aion hurrutella vielä kunnolla!!