Huvittavaa. Molemmat istuvat koneillaan ja haikailevat paremmasta elämästä. Toinen etsii omakotitaloja ja minä salaa pelkkiä rivareita. Keskustelu kääntyy Varkauden halpoihin omakotitaloihin, otan kauhuissani sellaisen valttikortin esiin, jota tulen käyttämään aina noin pienistä paikkakunnista puhuttaessa. ..."Kun ei mulla varmaan oo töitä siellä." Läpi meni, me ei muuteta Varkauteen, sitäpaitsi siellä haiseekin lähestulkoon aina.
Tänään sain pakkomielteeni vihdoin läpi, pääsin kalaan!!! Tuliko saalista?? No ei, mut ei se oo mikään pointti. Ensin tapeltiin siitä, että minä sitten osallistun kalojen siivoustyöhön, johon kiivaana paiskasin cosmon alas lattialle ja kissatkin pelästy. PERKELE SÄ OOT TOLLAI PASKAPÄÄÄ!! HALUUT VAA PILATA KAIKEN KIVAN TAHALLAS, JOS MÄ SATUN JOSTAI PITÄMÄÄN. Hiljaisuus. Sen jälkeen herra sanoi hyvin skeptisesti, että no mennään ja tuskin me edes mitään saadaan. Onneksi asenne ei edes ratkaise. Käytiin sit honkkarissa ostaa pari kohoa ja kaupassa hienovaraisesti vihjaisin, että miten olis noi kivannäköiset surviaisentekotoukat.. Kun ei meillä ole edes sitä lapiota mukana, miten olis? Kalliit. Aivan liian kalliit, parhaiten matoja löytää kivien alta. Herran pohdinnan jälkeen huomautin tarjonneeni tekomatoja ja muistavan sen, jos vaikka paikan päältä ei oikeita löytyisikään. Lähdimme jokin saatanan mervivapa ja koho mukana liikkeestä ulos.
Tarkoituksena oli lähteä ajamaan Lahteen päin ja etsiä sieltä tieltä joku kiva järvi. No sitä järveä etsittiin sellainen 50 minuuttia. Tällöin mun kaikki toiveet mahdollisesta onkimisesta oli jo haudattu. Matkalla kehitin jopa fantasian, jossa eränkävijä mies kaappaa mut saarelle, jossa ei voi tiettyjen juttujen joita en tässä mainitse lisäksi voi tehdä muuta kuin onkia. Ja jos kalaa ei saa, niin ei pahitteeksi olisi jos se mies osaisi tehdä muutakin ruokaa. No haaveilut sikseen, saavuttiin monen omakotitalopihan luokse johtavan tien jälkeen johonkin rämeikköön, joka sai kelvata. Totisesti meidän täytyi selvitä ensin rämeikön läpi ennen kuin edes koko järveä näkyi. -Ois vissiin kantsinu tuolta tien läheisyydestä etsii niitä matoja, kun täällä ei näy kiviä. Mut eipä tullu mieleen -Aijaa??! Hmph. %%****kele
Sen jälkeen kun metsässä ei ollut enää yhtää kasvavaa sammalta herra rikkoi kannon, josta löytyi kaksi mittarimatoa. Ei ollut iso saalis, mut ehkä niitä vois kokeilla. Lopulta alkoi tuulla aivan järkyttävästi, joten päätimme lopettaa suosiolla kohtalon uhmaamisen ja tyytyä haaveilemaan uusista seikkailuista. Matkalla kotipihaan totesin, että niin no tossa ois varmaa ollu kans joku lätäkkö myös vähän lähempänä öö nimeltää saimaa? Ehkäpä siis ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti