Kai se olis nyt blogin paikka. On se vaan niin hölmöö kun ihminen ei tiiä mitä haluaa. Eilen kävin työhaastattelussa vuokratyöfirmassa ja ihan hyvin meni ei siinä. Mulle tarjottiin puhelimitse tapahtumaa vakuutusmyyntiä, jossa olis ollut ihan hyvä palkkakin. No mä sanoin et mietin asiaa ja sit mulle oltiikin varattu jo haastatteluaika ja sit mä aattelin et oukei no ehkä se voi olla kivaakin, koetin suhtautua positiivisesti eurot silmissä. Mutta sit muistelin niitä tekijöitä minkä vuoksi alunperin lopetin homman. Jatkuvaa saman repliikin toistoa, (jonka vuoksi monen päivän promootiotyöt tuntuvat myös uuvuttavilta) näyttöön tuijottamista ja tietynlaista kellon kyttäämistä. Hupsista, mihinkä tulikaan lupauduttua.
Mietin yöllä neljään asti, että onko musta uudestaan siihen samaan. Olin kuitenkin irtisanoutuessani edellisestä paikasta niin onnellinen, että mentiin kaverin kanssa heti siiderille juhlistamaan. Musta puhelimitse tehtävä työ on ihan ok ja arvostan niitä, jotka sitä jaksaa ja tykkää tehdä ja niitä jotka todella menestyy siinä ja saa tulosta aikaiseksi. Itse kuitenkin nautin monipuolisemmasta työnteosta, jolloin en hoe kalaöljykapseleiden nimeen yön pikkutunteina. Soitin siis hetimiten aamulla sinne ja kerroin uskovani, että puhelinmyynti sitten kuitenkin on jo kerran eletty vaihe. Ei ollut helppo päätös, mutta toivottavasti oikea.
Ja nyt on pää ihan sekasin.
Karkasin tänne Pieksuun auttelemaan äitiä ylppäreissä, mutta jotenkin ei tuo siivous tuu multa luonnostaan. Tänään Hanna tulee antaa mulle ensiapua tyhmyyteen, onneksi on vielä ystäviä jotka välittää. :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti