Vapinaa ja mietteitä

Kello on 7:06 ja tänään on se kuukausia etukäteen pelätty päivä. 10:45 multa revitään viimeinen viisuri irti, luojan kiitos viimeinen. Sain viikonloppuna kuulla, että niitä voi synnytyksen seurauksena kasvaa vielä neljä lisää! Mitä ihmettä!! Ja mun tuurilla.. Oukei ei ehkä mikään eksoottisin blogin aloitus. Heräsin joskus viiden jälkeen jo kaameeseen janoon ja sen jälkeen uni ei tullut enää. Nyt on rytmi menneyt kieltämättä sekaisin kesää kohden. Huoli on rahasta ja töistä, mut luotan kohtaloon ja ootan et mut noukitaan töihin kotiovelta :) siispä kun jehovat tulee ja laulaa kuorossa "follow me..". Noni tiedän et ne on niitä todistajia eikä jehovia, fanaatikot oikeassa olijat revetköön liitoksistaan.

Mun alkukesästä  tulee mieleen elokuva murmelinpäivä, jossa samat asiaa toistuu joka päivä. Ei multa siis joka päivä hampaita irti revitä, vaikka niinkin vois juttujen perusteella ymmärtää. Oon aatellut antaa itselle armon aikaa kesäkuun alkuun asti ja sit meen vaikka kassalle, jos en muta keksi. Tällä hetkellä kuuntelen Spotifysta Erinin uutta albumia ja ihan tulee nuoruus mieleen kun nylon beat oli vielä kasassa.. tää on siis lääkettä ikävään. Hyvältä kuulostaa! :)

Aijoo tähän kait vois kirjotella jotain itsestä tietoja jos ne ainoot harvat tutut, jotka tätä eksyy lukee ei muista vaikka mun nimeä. Eli nimi on Ramona.

Okei voin mä enemmänkin raottaa. Asustelen Mikkelissä kaksiossa kahden kissan kanssa ja yden miehen, jonka nimee en voi kertoo sillä se on julkisuuden henkilö. Nyt ne harvat tutut nauraa katketakseen tai siirtyy pelaa bejewelediä. Mut se olikin jekku. :) Opiskelen kulttuurituotantoa ja valmistun ööö 2012? juu nii se oli. Kulttuurituotantoa lähin opiskelee kun ei enää siivous ISS:llä tai puhelinmyynti kiinnostanut, lisäks kaipa tää koulutus tukee sellasia hyviä juttuja mun persoonallisuudessa. En kadu tuloa Mikkeliin enkä opiskelua, vaikka työllisyys tilanne valmistumisen jälkeen pelottaakin.

En oikee osaa rajata ilmeisesti tätä blogia, joten kirjottelen tänne sitä sun tätä fiiliksen mukaan. Lassi pitää mulle seuraa uskollisena keittiön pöydän päällä. Sei siis oo se mies vaan kissa, toinen mun kisuista on Leevi. Lassi ja Leevi easy to remember. :) Leevillä on sellainen töpö häntä, se jäi pienenä oven väliin kun mulla oli kiire tupakalle. Ei oikeesti. Se on puoliks rotukissa ja nyt kun aloin miettii minkä rotunen nii se sana hävis päästä, möh. Noh Lassi taas on maailman hellyyttävin kissa, se osaa noutaa topseja ja seurailee aina tekemisiä. Joskus sei jaksa mielistellä ja sillä on sellai Hitlerin katse. Tällöin mua pelottaa olla sen kaa kahestaa. Olo on kin joku agentti seurais. Nojoo eniveis hankin nää kaks murukkaa vähän ominpäin salaa. Tai siis alunperin meien porukat haki kissan, jolloin mä päätin et joo nyt heti mullekin kaikki tänne. Mut ne oli veljeksiä keskenään ja porukat ei raaskinut erottaa niitä toisistaan joten ne pölli mun kissan. Ei mua jälkeen päin enää harmita, sillä en tajunnu silloin että se kahtoo kieroon. Nyt kun se on kasvanu se jotenkin näkyy selvemmin... Mä oon aika spontaani ihminen joo, ja jos saan jotain päähäni nii niistä jutuista tulee yleisesti pakkomielteitä. Joten mun oli sen jälkeen pakko saada oma kissa. Sit mä otin Leevin :) <3 Leevin jälkeen mä näin ilmotustaululla viestin Lassista, ja huomasin sen olevan meidän naapurissa. Kohtaloooooo... Menin kattoo sitä kisua monen riidan jälkeen Tuomaksen kanssa.. oho nyt tuli nimi. Se oli myös oranssi värinen raitoineen niin kuin Leevikin. Ne omistajat sanoi aluks sen nimeks Nasse, mutta sanoi, että vois harkita että sitä kutsuttais myös Lassiks! Kohtalooo.. Miettikää Lassi ja Leevi :) Noh se oli myös mun yks argumentti miks tää kissa oli tarkotettu meille. Myöhemmin oli sit hieman selittelemistä kun tuomas kahto rokotekirjaa.. "Mikä helvetin Nasse!! Senhän piti olla Lassi!!" ..... :) :) :)

Oivoi kun vois kirjottaa vaikka mitä. Säästellään! Sain jo hetken pois mielestä sen kun pyöräilen kotia järkyttävät puudutusmössöt päässä verinen tuppo suussa (toivottavasti) kivunturruttajana panacod-resepti taskussa apteekin kautta nukkumaan kolmen tunnin ruususen unta, jonka jälkeen herään en niinkään hellään suudelmaan vaan siihen verituppoon kurkussa. Äiti tosin sano että älä sano sitä panacodia nimeltä vaan pyydä joku kolmiolääke, joka toimii kipuun. Fiksu vinkki. PANACOD, PANACOD, PANACOD.

Jos nyt sit sattuis käymään niin, että en saa suutani sen operaation jälkeen auki niin mulla on jemmassa äiskän lihassärkyyn määrättyjä lääkkeitä... hmm mikähän niissä oli purkin kyljessä... neliö? sydän? kuu???? aaa eiku nii joo KOLMIOOOOOOOOOOOOOOOOOOO.