Noniin nyt innostuin pitkästä aikaa kirjoittelemaan taas blogia aikani kuluksi tai lähinnä työn ohessa. Harjoittelu alkaa olla pulkassa kaupungilla ja nyt olen siirtynyt yhteispalvelupisteen neliömetrin sisälle. Tältä nyt ainakin tällä hetkellä tuntuu. Tiedä vaikka saisin tänä aikana paljon aikaiseksi ja opparia eteenpäin.
Tänä kesänä on tapahtunut taas harvinaisen paljon. Ilmeisesti oma sisäinen kirjoittajani herää juuri kesäisin, joten samantien bloginkin nimen voisi vaihtaa kesä-blogiksi. Yhtään vähättelemättä olen kokenut kaikki tunnekirjot mitä ihmisellä omaisen menetyksestä, äkkirikastumisen ja ihastumisen tunteisiin voi kokea. Harmittaa ihan, etten ole rationaalinen ihminen vaan toimin aina nii kuin sydän sanoo ja sillä hetkellä tuntuu. Näillä fiiliksillä hankin viime vuonna kaksi ihanaa kisumirriä, joten ei voi aina mennä pieleen! Ehkäpä suurinpana kesän opetuksena olen oppinut itsehillintää ja kyvyn ottaa asioihin etäisyyttä.
Koko kesä on hurahtanut hurjaa vauhtia eteenpäin ja nyt on sellainen jarrutteleva olo. Töiden loputtua tekee mieli mennä torille ja kauppoihin katselemaan ihmisiä ja nauttimaan lämmöstä. Liekö ihmiset kuiskuttelevat, että tuolla taas se koditon kulkee. Harmittaa kavereiden puute, kaikki ovat muualla. Huomaan myös, että itselle jää herkästi töistä kestohymy päälle. Kävin vaatekaupassa ja siellä hymyilin sekä tervehdin naista, jota luulin myyjäksi. Ilmeisesti hänkin luuli minua. Siinä vaiheessa kun molemmat poistuivat yhtäaikaa kaupasta ei enää katsekontaktia luotukaan..
Liikkumiset ovat jääneet lenkkeilyn puolelle ja harmittaa, että salin kertamaksuksi alkaa tulla 20/40 euroa. Pitänee törmistäytyä tai suosiolla antaa itselle armoa.. onhan kuitenkin kesä :) ei se oo muutenkaan mennyt kuin strömsössä, vaikka kuinka suunnittelisi..
Näihin kuulumisiin, sillä työaikaa on 8 minuuttia ja olen saattanut saada jo uuden elämän candy crushissa :--)
