Pähkinöitä ja väkivaltaa (You are making me nuts)

Kaikkein parasta on herätä aamulla jo kuuden aikaan siihen, ettei vessassa käydessä tarvitse samalla kelloa vilkaistessaan tuskastua ja odottaa niskakarvat pystyssä milloin se torkku pärähtää käyntiin. Parasta on se kun herää ilman minkäänlaista herätystä ja varsinkin, jos päivän aikana ei ole hoidettavia velvoitteita. Kukaan ei odota mitään ja voit kuitata hengissä olemisesi pliisulla facebook-statuksella, josta äitisi ja pari puolituttua voivat käydä tykkäämässä. Tämä kiireettömyys, spotifysta nauttiminen ja äkillinen kahvinhimo jaksavat tyydyttää pidemmän päälle tuohon klo. 11... jonka jälkeen on pakko katsoa itseään peilistä ja todeta, että omat hiukset eivät sittenkään ole vielä itsestään puhdistuvaa sorttia.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika mielen myllerrystä. Voitin autokammoni ainakin osittain ja selvisin työpaikalle ja takaisin. Itse työ oli vain lyhytaikainen pesti ehkä hyvä niin, sillä kun autoa ei ollut käytössä maksoi bussin pikavuoro matkakeskukselta karkialammelle 6,20€. Oli todella lähellä, etten sanonut kuskille ettei tarvitse niin pikaisesti ajaa, että ei mulla mikää niin kiire sinne töihin oooo. Lisäksi ne bussien ajat ei menneet yhtään meikän työvuorojen mukaisesti, joten istuin Karkialammen bussipysäkillä lukien kirjaa, kuunnellen musiikkia ja välillä savuketta polttaen. Kyseinen pysäkki oli aivan erityinen, sillä siellä oli pieni linnunpesä munineen :) Nyt on helpotus kun hommat loppui ja voin keskittyä tähän tyhjän toimittamiseen.. öööh.

Viikonloppuna mä innostuin karppauksen myötä pähkinöistä ja ostin niitä sit muutamaan otteeseen, jonka jälkeen sain kuulla olevani pahasti addiktoitunut pähkinänmussuttaja, jonka mitat tulee olemaan Saimaan tasoa. Noh kiitos sinulle tuomas, minä muistan sinua kauniisti näissä teksteissäni. Suutuin aivan järkyttävästi ja mottasin autossa tyyppiä jalkaan, jonka jälkeen parkkipaikan löydyttyä paiskasin autosta oven kuuluvasti kii ja kadulla ollut nainen hyppäsi säikähdyksestä. Sen jälkeen saattoi tulla pari ärhäkkää puheenvuoroa ja uhkausta tumpata toisen käsivarteen hetken mielijohtesta. Sit mä säntäsin takasin autoon ja huusin, että tuu nyt vittu ees avaa tää ovi! Nainen, joka aiemmin oli säikähtänyt vaihtoi tässä vaiheessa kadun puolta... Noh tarina päättyy onnellisesti siihen, että saan oikeeta ruokaa eikä tarvitse mussuttaa mitään. Suattaa olla, että oon elänyt liian vähillä hiilareilla näin alkuun, kun on ollut pinna niin kireenä..

Nyt aivan ihmeellisesti kerrankin meillä on juhannukseksi suunnitelma! Mökkeilyä :) Lähdetään kaverin porukoiden mökille Savonlinnaan jeaah :) Todella kivaa piristystä betoniseinien sisällä olemisen sijaan. Baarikaan ei oikein tunnu juhannuksena oikeelta, joten uskon että tulevasta keskikesän juhlasta tulee oikein mukava :)

Stressiä on ollut tilin pienuudesta ja palkkapäivään on vielä jonkin aikaan. Sekin tili menee sitten heti vuokraan, sillä en oo kuullut vielä mahdollisesta toisesta pestistä, josta sais opintopisteitä.. Ja saamattomana en sitten kerennyt ottaa edes niihin itsenäisiin kursseihin niitä allekirjoituksia. Jotenkin alkaa taas opintolaina houkuttaa. Yllätys.

Meenkin tästä nyt mussuttaa pähkinöitä.

touhukasta touhuilua!

Nyt onkin sitten ollut tavallista kiireempi viikko! Mun työnhaku prosessi poiki läjäpäin keikkahommia. Maanantaina ja tiistaina olin jakelemassa kahden mukavan tyttösen kanssa julisteita ympäri Mikkeliä ja loppu viikon oon ollut helppailemassa pitopalvelun keittiössä, jossa kiirettä kyllä pitää! Sinänsä kiva kun saa olla hyödyks :) Ens viikko olis taas samaa ruljanssia, mutta nyt harkitsen jopa että ottaisin auton käyttöön ja surruttelisin sillä sinne. Pyörällä meinaa mennä joku puolitoista tuntia tai ehkä vähän vajaa ja se luultavasti veis tehot sit mun työskentelystä paikan päällä :D jänskittäääää.. oon niinn  vähän ajellu elämäni aikana autolla että ei oo ihan rutiinia tuo vielä.. Lauantaina suunnitelmissa oli mennä katsomaan Jenniä Mikkeli Soikoon -tapahtumaan ilmaislipulla, mutta perjantain popedat ja lauantain kolmen tunnin auringossa seisoskelu lasten tapahtumassa satamassa veikin sit illalta mehut. Siispä kävin vähän autoilemassa sen sijaan! Ihan kivasti meni, mut eri juttuhan se sit on kun on yksin siinä kotterossa. Mä vaan niiiiiin toivoisin pääseväni ajokammosta lopullisesti eroon. Saas nähä, sit mä oon kuitenkin viiden aikaan aamulla pyöräilemässä :DDDD

Nyt on kyllä mukava tilanne meneillään, kun vähän joka paikkaan kysellään töihin. Enpä muista milloin olisi vastaava tilanne ollut. Kiva vaan saa vähän muuta mietittävää kuin neljä seinää ja saimaa. Ainiin ja nyt on tapahtunut ystävän innoittamana elämäntapa-muutos! Aloitin karppauksen. Tää onkin ollut ihan järkytys tuomakselle ja äitille, tyttö joka vältteli kuollakseen aiemmin kermaa ja rasvaa... vetääkin nyt sit kaksin käsin pekonia, juustoa ja vieläpä kermaa kahvin kanssa. Nyt jää sitten tuo mun rakastama leipä pois ruokavaliosta ainakin vähäksi aikaa. Hyvin on nälkää pitänyt duunissa eikä oo tullu verensokerin heittoja ja sitä kautta nälkää ja kiukkusuutta. Suosittelen tätä siis kaikille pilttipurkkipillussa kiukuttelijoille, joille nälkä iskee reissussa tai töissä ja silmät sumenee. Ajatuskin toimii paremmin. Aluksi kyllä arvelutti, että saankohan mä nyt tupakoitsijana sitten heti viikon päästä sydänkohtauksen kun oon vetäny eläinrasvoja oikeen urakalla. No vielä ollaan hengissä kiitos siitä! :D ei se rööki vaan se autoilu joka mut tappaa nopeemmin.. :DDDD

No enpä nyt tee tästä blogista mitää karppausvuodatusta, koska niitä riittää ihan mielin määrin jos joku haluaa netistä lueskella. Mä näin sellaista unta, että mun kaikki entiset heilat menneisyydestä oli hyljänneet mut totaalisesti ja päätin kauheen määrätietoisesti, että hankitaan sitten uusi. Kunnes eräs mun kaveri sanoi, että sähän seurustelet vielä tuomaksen kanssa. Ainii joo katos perkele :D Näköjään mä kuljen ihan omia polkuja unissani.. Kivahan se on herätä tutun vierestä aamulla ja tajuta, että en mä olekaan Saksassa miehenhaku-reissussa. Taitaa olla karppauksen ja saksalaisen ruokavalion syytä nämä mun unet :D

Tällaista tällä kertaa! Tänään vielä rattiin, ellen mä riitaudu mun ajo-opettajan kanssa, joka vähän liian kärkkääseen sävyyn kommentoi mun jättämistä vissypurkeista pöydälle. :P

Vuosikatsastus

Kerran vuodessa jokaisen pitäisi käyttää itsensä katsastuksessa. En puhu nyt mistään terveydentarkastuksesta  vaan sellaisesta henkilökohtaisesta yleistsekkauksesta. Pientä pohdintaa siitä mitkä seikat toimii ja mitä pitäisi vielä muuttaa?  Elikkäs.. Vuosia on kertynyt tänään 22. Se on sinänsä vielä melko vähän, joten vielä tulee lisää karkkipäiviä ja perkeleesti mäkäräisiä. Tähän mennessä oon löytänyt mieluisen opiskelupaikan,  ja alan josta tykkään. Lisäksi olen suhteellisen vakaassa parisuhteessa riippuen omasta mielentilastani. Jopa meidän hissi jaksaa vielä tuoda mut kolmanteen kerrokseen. Kaikki hyviä juttuja. Kaupunki jossa asun on ihan viihtyisä ja kotona mulla on kaksi hurmuria ja tuomas. Saan myös olla ylpeä veljestäni, joka sai eilen ylioppilaslakin! Kuitenkaan se, että olin itkuisin vieras ei johtunut päivän ainutlaatuisuudesta, vaan porukoiden pihalla kasvavasta koivusta.

Mulla on myös ne pakolliset henkireikä kaverit, jolle voin tiukan paikan tullessa soittaa ja vuodattaa, sekä lisäksi monta muuta jotka jo pelkällä omalla olemuksellaan piristää. Tukena on myös aina ollut perhe, jonka puoleen voi kääntyä, kun omat ruoat loppuu eikä kaupassa käynti huvita. Kiitos teistä! Osaan myös jo melko hyvin valikoida mitkä on mun juttuja. Mihin kannattaa ryhtyä ja mihin musta ei ainakaan oo... Kaikille ei tarvii sanoa kyllä, joten Avotakka ja A-lehdet voitte lopettaa soittelun.  Asiat on siis melko hyvin :) Tänä vuonna katsastus tais mennä läpi!! Autona mä voisin olla joku melko nuorekas ja värikäs ;)

Kahdenkymmenen vuoden päästä mä olen luultavasti se vanha rakas Toyota, josta ei raaskita luopua. Ovet ei kunnolla aukea ja paikat kaipaa öljyämistä, monessakin mielessä. En starttaa enää ensi yrityksellä ja pakkasella on turha olettaa, että lähtisin liikenteeseen. Vähän joka paikka tuntuu vuotavan. Lyhyet matkat vielä menee, mutta pitkillä alan kitisemään. Lisäksi mitä säännöllisempi tankkaus sen parempi. Ulkonäkö ei ole enää se tärkein meriitti vaan yhteiset muistot ja luotettavuus. Kuitenkin selkäni takana kuski katselee netistä uudempia ja vauhdikkaampien perään. Maalit alkavat rapista ja ehostus tulee liian kalliiksi, joten satsaaminen keskittyy muihin osa-alueisiin. Radiokaan ei enää toimi, sillä se on jämähtänyt sille yhdelle ainoalle taajuudelle, josta kuuluu ainaista jäkätystä ja narinaa.. vai onko ääni sittenkin ylimääräisen painolastin aiheuttamaa? Kumeja ei myöskään tarvitse niin usein vaihtaa vähäisen käytön vuoksi. Ilmastointi ei enää pelaa ja ilman ikkunoiden auki oloa, ei kyydissä kestä olla. Jopa töötti huutaa joka mutkassa ilman kosketustakin. Katsastuksesta on turha haaveilla läpi pääsemistä omissa silmissä, saati sitten muiden silmissä.

Onneksi tuohon on vielä aikaa. Tänä kesänä aion hurrutella vielä kunnolla!!

valintoja..

Kai se olis nyt blogin paikka. On se vaan niin hölmöö kun ihminen ei tiiä mitä haluaa. Eilen kävin työhaastattelussa vuokratyöfirmassa ja ihan hyvin meni ei siinä. Mulle tarjottiin puhelimitse tapahtumaa vakuutusmyyntiä, jossa olis ollut ihan hyvä palkkakin. No mä sanoin et mietin asiaa ja sit mulle oltiikin varattu jo haastatteluaika ja sit mä aattelin et oukei no ehkä se voi olla kivaakin, koetin suhtautua positiivisesti eurot silmissä. Mutta sit muistelin niitä tekijöitä minkä vuoksi alunperin lopetin homman. Jatkuvaa saman repliikin toistoa, (jonka vuoksi monen päivän promootiotyöt tuntuvat myös uuvuttavilta) näyttöön tuijottamista ja tietynlaista kellon kyttäämistä. Hupsista, mihinkä tulikaan lupauduttua.

Mietin yöllä neljään asti, että onko musta uudestaan siihen samaan. Olin kuitenkin irtisanoutuessani edellisestä paikasta niin onnellinen, että mentiin kaverin kanssa heti siiderille juhlistamaan. Musta puhelimitse tehtävä työ on ihan ok ja arvostan niitä, jotka sitä jaksaa ja tykkää tehdä ja  niitä jotka todella menestyy siinä ja saa tulosta aikaiseksi. Itse kuitenkin nautin monipuolisemmasta työnteosta, jolloin en hoe kalaöljykapseleiden nimeen yön pikkutunteina. Soitin siis hetimiten aamulla sinne ja kerroin uskovani, että puhelinmyynti sitten kuitenkin on jo kerran eletty vaihe. Ei ollut helppo päätös, mutta toivottavasti oikea.

Ja nyt on pää ihan sekasin.

Karkasin tänne Pieksuun auttelemaan äitiä ylppäreissä, mutta jotenkin ei tuo siivous tuu multa luonnostaan. Tänään Hanna tulee antaa mulle ensiapua tyhmyyteen, onneksi on vielä  ystäviä jotka välittää. :) <3