Huvittavaa. Molemmat istuvat koneillaan ja haikailevat paremmasta elämästä. Toinen etsii omakotitaloja ja minä salaa pelkkiä rivareita. Keskustelu kääntyy Varkauden halpoihin omakotitaloihin, otan kauhuissani sellaisen valttikortin esiin, jota tulen käyttämään aina noin pienistä paikkakunnista puhuttaessa. ..."Kun ei mulla varmaan oo töitä siellä." Läpi meni, me ei muuteta Varkauteen, sitäpaitsi siellä haiseekin lähestulkoon aina.
Tänään sain pakkomielteeni vihdoin läpi, pääsin kalaan!!! Tuliko saalista?? No ei, mut ei se oo mikään pointti. Ensin tapeltiin siitä, että minä sitten osallistun kalojen siivoustyöhön, johon kiivaana paiskasin cosmon alas lattialle ja kissatkin pelästy. PERKELE SÄ OOT TOLLAI PASKAPÄÄÄ!! HALUUT VAA PILATA KAIKEN KIVAN TAHALLAS, JOS MÄ SATUN JOSTAI PITÄMÄÄN. Hiljaisuus. Sen jälkeen herra sanoi hyvin skeptisesti, että no mennään ja tuskin me edes mitään saadaan. Onneksi asenne ei edes ratkaise. Käytiin sit honkkarissa ostaa pari kohoa ja kaupassa hienovaraisesti vihjaisin, että miten olis noi kivannäköiset surviaisentekotoukat.. Kun ei meillä ole edes sitä lapiota mukana, miten olis? Kalliit. Aivan liian kalliit, parhaiten matoja löytää kivien alta. Herran pohdinnan jälkeen huomautin tarjonneeni tekomatoja ja muistavan sen, jos vaikka paikan päältä ei oikeita löytyisikään. Lähdimme jokin saatanan mervivapa ja koho mukana liikkeestä ulos.
Tarkoituksena oli lähteä ajamaan Lahteen päin ja etsiä sieltä tieltä joku kiva järvi. No sitä järveä etsittiin sellainen 50 minuuttia. Tällöin mun kaikki toiveet mahdollisesta onkimisesta oli jo haudattu. Matkalla kehitin jopa fantasian, jossa eränkävijä mies kaappaa mut saarelle, jossa ei voi tiettyjen juttujen joita en tässä mainitse lisäksi voi tehdä muuta kuin onkia. Ja jos kalaa ei saa, niin ei pahitteeksi olisi jos se mies osaisi tehdä muutakin ruokaa. No haaveilut sikseen, saavuttiin monen omakotitalopihan luokse johtavan tien jälkeen johonkin rämeikköön, joka sai kelvata. Totisesti meidän täytyi selvitä ensin rämeikön läpi ennen kuin edes koko järveä näkyi. -Ois vissiin kantsinu tuolta tien läheisyydestä etsii niitä matoja, kun täällä ei näy kiviä. Mut eipä tullu mieleen -Aijaa??! Hmph. %%****kele
Sen jälkeen kun metsässä ei ollut enää yhtää kasvavaa sammalta herra rikkoi kannon, josta löytyi kaksi mittarimatoa. Ei ollut iso saalis, mut ehkä niitä vois kokeilla. Lopulta alkoi tuulla aivan järkyttävästi, joten päätimme lopettaa suosiolla kohtalon uhmaamisen ja tyytyä haaveilemaan uusista seikkailuista. Matkalla kotipihaan totesin, että niin no tossa ois varmaa ollu kans joku lätäkkö myös vähän lähempänä öö nimeltää saimaa? Ehkäpä siis ensi kerralla.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
perjantai 27. toukokuuta 2011
There is hope after all!
Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr....... Kutkuttaaaaa. Tänään sain vinkin paikasta, jossa tarvittaisiin työntekijöitä ja hoplaaa ensi viikolla pääsen haastatteluun. jeeeee :) Loppuu vihdoin tämä tyhjän toimittaminen. Työ olisi keikkaluontoista oletettavasti, mutta mitäpä muuta mulla olis kuin aikaa.. Kivaaaaaaaaaa :)
Tänään oon vaan täpinöinyt tuota ja palloillut pitkin kämppää. Ei oikei tiiä missä asennossa olis tai mitä tekis kun pyörii ajatuksia päässä.
On kyllä ihan persiistä tuo spotifyn uusi aikaraja, mä joskus taktikoin et sieltä voin halutessani kuunnella sit musiikkia ja poistin tilanpuutteessa puolet mun musiikeista. No niinpä niin. En kyllä alennu kuuntelee mitää nettiradiota. Vaikka kuitenkiin alennun. Tänään on muuten aivan loistava päivä!! PALKKAPÄIVÄ!!!!!!!! Tosin ei omani mutta aion hyötyä tästä kuin lokki kaatopaikalla :) Lisäksi kummipoika täyttää vuosia, joten illalla on myös kakkua luvassa mmmmmm. Muita suunnitelmia ei oikeen viikonlopulle olekaan, muutaman sidukan voisi nauttia kaiken hyvän kunniaksi, tiesin että kohtalo ei jätä! Eikä tässä ole pitkä aika enää synttäreihinkään.. taas tulee yks vuosiryöppy perseeseen lisää. Kait se on kestettävä.
Toivottavasti tämä kesä ei ole siis yhtä verkkainen kuin miten se on alkanut. Jossain vaiheessa voisi taas alkaa sosiaaliseks ja käydä moikkaa muitakin kuin Kaisaa kirjastossa (tapahtuu tänään). Jeeeeeee! Ilo-olo-hampaassa kolo.
Tein mummokiharat Akun juhliin :----D
Tänään oon vaan täpinöinyt tuota ja palloillut pitkin kämppää. Ei oikei tiiä missä asennossa olis tai mitä tekis kun pyörii ajatuksia päässä.
On kyllä ihan persiistä tuo spotifyn uusi aikaraja, mä joskus taktikoin et sieltä voin halutessani kuunnella sit musiikkia ja poistin tilanpuutteessa puolet mun musiikeista. No niinpä niin. En kyllä alennu kuuntelee mitää nettiradiota. Vaikka kuitenkiin alennun. Tänään on muuten aivan loistava päivä!! PALKKAPÄIVÄ!!!!!!!! Tosin ei omani mutta aion hyötyä tästä kuin lokki kaatopaikalla :) Lisäksi kummipoika täyttää vuosia, joten illalla on myös kakkua luvassa mmmmmm. Muita suunnitelmia ei oikeen viikonlopulle olekaan, muutaman sidukan voisi nauttia kaiken hyvän kunniaksi, tiesin että kohtalo ei jätä! Eikä tässä ole pitkä aika enää synttäreihinkään.. taas tulee yks vuosiryöppy perseeseen lisää. Kait se on kestettävä.
Toivottavasti tämä kesä ei ole siis yhtä verkkainen kuin miten se on alkanut. Jossain vaiheessa voisi taas alkaa sosiaaliseks ja käydä moikkaa muitakin kuin Kaisaa kirjastossa (tapahtuu tänään). Jeeeeeee! Ilo-olo-hampaassa kolo.
torstai 26. toukokuuta 2011
vampyyrin kapina
Tässä sitä istutaan pakastepussi poskea vasten. Taitaa olla hernemaissipaprika jopa. Operaatio oli yllättävän nopea ja kivuton, vaikka vieläkin valuu suusta silloin tällöin verta ja se hoitaja valmisti mua henkisesti jo mun uuteen cp-vammasen elämään. Joskus kun takahammas on niin lähellä hermoa voi puudutus jäädä useiksi päiviksi... jes. Olin kauhuissani operaation aikana sillä ensimmäistä kertaa, vaikka aika konkari olenkin, mun päälle laitettiin sininen kaapu, jossa oli vain suuaukko. Kunnon ruumiskaapu. Mieli ois tehny alkaa huudella et "Onks Viljooo näkyny???".. mut en sit kehannu. Täti oli oikein kiva, nättikin ja antoi panacod-reseptin. Nätin sanoin kyllä vaa panacodien takia. Kuitenkin siis elossa puudutuksen loppua ja todellisen kivun alkua odotellessa. hahaa cp-rampe. Nyt vois mennä koulun ruokalaan juomaa lasin maitoa, harmi et siel ei kukaa todistamassa. Juuli sun on vaan voitettava toi hammaslääkäripelko, elä lue näitä mun juttuja.
Mä oon kyl nyt ihan auttamattoman urpo, sillä mulla tikattiin toi haava umpee enkä tiiä pitääkö mun ite repiä noi ompeleet pois vai onko ne jotai sulavaa mallia ja kuinka saatanasti se sit sattuu jos ne ite repii??? Noh ehkä se selvii kun suu alkaa märkii. Sit eikun vaan mojovaa laskua oottelemaan jeee. Jos töitä ei löydy joudun vissiin ottaa opintolainaa, vaikka oon asiaa kammoksunut kovasti. Nyt se enemminkin houkuttaa.. pelkään pahoin että myös koukuttaa.
Tajusin myös, että hei tässäpä taas hyvä sauma lopettaa röökaaminen!! Mä aluks meinasin et ostan halvemmalla jotai nikotiinivalmisteita tyyliin purkkaa Tallinnasta, mut yllätys yllätys siellä ei hirveesti moisia tueta kuin ihan perinteisten savukkeiden merkeissä.. Sit mä toinkin kasan jotai neitisavukkeita. Ei menny kyl ihan niiku strömsössääääääää.
Joku sais kyllä auttaa mua laittelee vähän persoonallisemmaks mun blogikotia. Saakohan tohon taustalle ladattua jonkun itse ottaman kuvan? Lähinnä noita kisuja aattelin en rampen pärstää x 50 passikuvamuodossa. Sellain ois kyllä jättekiva. Ainiii! Kävin ostaa jäätelööööö, raejuustoo, viilii ja jogurttii. Ne olkoon mun tän päivän kylmä ruokavalio. :) Jos osasin taktikoida oikein nii nyt pitäis väsyttää ja vois nukkuu se pari tuntia.... see you later alligator terminator siili. Lupaan kirjotella myös ei yökköttävistä aiheista, alla kuva juuri otetusta verisestä hampaasta. no eikä.
Mä oon kyl nyt ihan auttamattoman urpo, sillä mulla tikattiin toi haava umpee enkä tiiä pitääkö mun ite repiä noi ompeleet pois vai onko ne jotai sulavaa mallia ja kuinka saatanasti se sit sattuu jos ne ite repii??? Noh ehkä se selvii kun suu alkaa märkii. Sit eikun vaan mojovaa laskua oottelemaan jeee. Jos töitä ei löydy joudun vissiin ottaa opintolainaa, vaikka oon asiaa kammoksunut kovasti. Nyt se enemminkin houkuttaa.. pelkään pahoin että myös koukuttaa.
Tajusin myös, että hei tässäpä taas hyvä sauma lopettaa röökaaminen!! Mä aluks meinasin et ostan halvemmalla jotai nikotiinivalmisteita tyyliin purkkaa Tallinnasta, mut yllätys yllätys siellä ei hirveesti moisia tueta kuin ihan perinteisten savukkeiden merkeissä.. Sit mä toinkin kasan jotai neitisavukkeita. Ei menny kyl ihan niiku strömsössääääääää.
Joku sais kyllä auttaa mua laittelee vähän persoonallisemmaks mun blogikotia. Saakohan tohon taustalle ladattua jonkun itse ottaman kuvan? Lähinnä noita kisuja aattelin en rampen pärstää x 50 passikuvamuodossa. Sellain ois kyllä jättekiva. Ainiii! Kävin ostaa jäätelööööö, raejuustoo, viilii ja jogurttii. Ne olkoon mun tän päivän kylmä ruokavalio. :) Jos osasin taktikoida oikein nii nyt pitäis väsyttää ja vois nukkuu se pari tuntia.... see you later alligator terminator siili. Lupaan kirjotella myös ei yökköttävistä aiheista, alla kuva juuri otetusta verisestä hampaasta. no eikä.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Vapinaa ja mietteitä
Kello on 7:06 ja tänään on se kuukausia etukäteen pelätty päivä. 10:45 multa revitään viimeinen viisuri irti, luojan kiitos viimeinen. Sain viikonloppuna kuulla, että niitä voi synnytyksen seurauksena kasvaa vielä neljä lisää! Mitä ihmettä!! Ja mun tuurilla.. Oukei ei ehkä mikään eksoottisin blogin aloitus. Heräsin joskus viiden jälkeen jo kaameeseen janoon ja sen jälkeen uni ei tullut enää. Nyt on rytmi menneyt kieltämättä sekaisin kesää kohden. Huoli on rahasta ja töistä, mut luotan kohtaloon ja ootan et mut noukitaan töihin kotiovelta :) siispä kun jehovat tulee ja laulaa kuorossa "follow me..". Noni tiedän et ne on niitä todistajia eikä jehovia, fanaatikot oikeassa olijat revetköön liitoksistaan.
Mun alkukesästä tulee mieleen elokuva murmelinpäivä, jossa samat asiaa toistuu joka päivä. Ei multa siis joka päivä hampaita irti revitä, vaikka niinkin vois juttujen perusteella ymmärtää. Oon aatellut antaa itselle armon aikaa kesäkuun alkuun asti ja sit meen vaikka kassalle, jos en muta keksi. Tällä hetkellä kuuntelen Spotifysta Erinin uutta albumia ja ihan tulee nuoruus mieleen kun nylon beat oli vielä kasassa.. tää on siis lääkettä ikävään. Hyvältä kuulostaa! :)
Aijoo tähän kait vois kirjotella jotain itsestä tietoja jos ne ainoot harvat tutut, jotka tätä eksyy lukee ei muista vaikka mun nimeä. Eli nimi on Ramona.
Okei voin mä enemmänkin raottaa. Asustelen Mikkelissä kaksiossa kahden kissan kanssa ja yden miehen, jonka nimee en voi kertoo sillä se on julkisuuden henkilö. Nyt ne harvat tutut nauraa katketakseen tai siirtyy pelaa bejewelediä. Mut se olikin jekku. :) Opiskelen kulttuurituotantoa ja valmistun ööö 2012? juu nii se oli. Kulttuurituotantoa lähin opiskelee kun ei enää siivous ISS:llä tai puhelinmyynti kiinnostanut, lisäks kaipa tää koulutus tukee sellasia hyviä juttuja mun persoonallisuudessa. En kadu tuloa Mikkeliin enkä opiskelua, vaikka työllisyys tilanne valmistumisen jälkeen pelottaakin.
En oikee osaa rajata ilmeisesti tätä blogia, joten kirjottelen tänne sitä sun tätä fiiliksen mukaan. Lassi pitää mulle seuraa uskollisena keittiön pöydän päällä. Sei siis oo se mies vaan kissa, toinen mun kisuista on Leevi. Lassi ja Leevi easy to remember. :) Leevillä on sellainen töpö häntä, se jäi pienenä oven väliin kun mulla oli kiire tupakalle. Ei oikeesti. Se on puoliks rotukissa ja nyt kun aloin miettii minkä rotunen nii se sana hävis päästä, möh. Noh Lassi taas on maailman hellyyttävin kissa, se osaa noutaa topseja ja seurailee aina tekemisiä. Joskus sei jaksa mielistellä ja sillä on sellai Hitlerin katse. Tällöin mua pelottaa olla sen kaa kahestaa. Olo on kin joku agentti seurais. Nojoo eniveis hankin nää kaks murukkaa vähän ominpäin salaa. Tai siis alunperin meien porukat haki kissan, jolloin mä päätin et joo nyt heti mullekin kaikki tänne. Mut ne oli veljeksiä keskenään ja porukat ei raaskinut erottaa niitä toisistaan joten ne pölli mun kissan. Ei mua jälkeen päin enää harmita, sillä en tajunnu silloin että se kahtoo kieroon. Nyt kun se on kasvanu se jotenkin näkyy selvemmin... Mä oon aika spontaani ihminen joo, ja jos saan jotain päähäni nii niistä jutuista tulee yleisesti pakkomielteitä. Joten mun oli sen jälkeen pakko saada oma kissa. Sit mä otin Leevin :) <3 Leevin jälkeen mä näin ilmotustaululla viestin Lassista, ja huomasin sen olevan meidän naapurissa. Kohtaloooooo... Menin kattoo sitä kisua monen riidan jälkeen Tuomaksen kanssa.. oho nyt tuli nimi. Se oli myös oranssi värinen raitoineen niin kuin Leevikin. Ne omistajat sanoi aluks sen nimeks Nasse, mutta sanoi, että vois harkita että sitä kutsuttais myös Lassiks! Kohtalooo.. Miettikää Lassi ja Leevi :) Noh se oli myös mun yks argumentti miks tää kissa oli tarkotettu meille. Myöhemmin oli sit hieman selittelemistä kun tuomas kahto rokotekirjaa.. "Mikä helvetin Nasse!! Senhän piti olla Lassi!!" ..... :) :) :)
Oivoi kun vois kirjottaa vaikka mitä. Säästellään! Sain jo hetken pois mielestä sen kun pyöräilen kotia järkyttävät puudutusmössöt päässä verinen tuppo suussa (toivottavasti) kivunturruttajana panacod-resepti taskussa apteekin kautta nukkumaan kolmen tunnin ruususen unta, jonka jälkeen herään en niinkään hellään suudelmaan vaan siihen verituppoon kurkussa. Äiti tosin sano että älä sano sitä panacodia nimeltä vaan pyydä joku kolmiolääke, joka toimii kipuun. Fiksu vinkki. PANACOD, PANACOD, PANACOD.
Jos nyt sit sattuis käymään niin, että en saa suutani sen operaation jälkeen auki niin mulla on jemmassa äiskän lihassärkyyn määrättyjä lääkkeitä... hmm mikähän niissä oli purkin kyljessä... neliö? sydän? kuu???? aaa eiku nii joo KOLMIOOOOOOOOOOOOOOOOOOO.
Mun alkukesästä tulee mieleen elokuva murmelinpäivä, jossa samat asiaa toistuu joka päivä. Ei multa siis joka päivä hampaita irti revitä, vaikka niinkin vois juttujen perusteella ymmärtää. Oon aatellut antaa itselle armon aikaa kesäkuun alkuun asti ja sit meen vaikka kassalle, jos en muta keksi. Tällä hetkellä kuuntelen Spotifysta Erinin uutta albumia ja ihan tulee nuoruus mieleen kun nylon beat oli vielä kasassa.. tää on siis lääkettä ikävään. Hyvältä kuulostaa! :)
Aijoo tähän kait vois kirjotella jotain itsestä tietoja jos ne ainoot harvat tutut, jotka tätä eksyy lukee ei muista vaikka mun nimeä. Eli nimi on Ramona.
Okei voin mä enemmänkin raottaa. Asustelen Mikkelissä kaksiossa kahden kissan kanssa ja yden miehen, jonka nimee en voi kertoo sillä se on julkisuuden henkilö. Nyt ne harvat tutut nauraa katketakseen tai siirtyy pelaa bejewelediä. Mut se olikin jekku. :) Opiskelen kulttuurituotantoa ja valmistun ööö 2012? juu nii se oli. Kulttuurituotantoa lähin opiskelee kun ei enää siivous ISS:llä tai puhelinmyynti kiinnostanut, lisäks kaipa tää koulutus tukee sellasia hyviä juttuja mun persoonallisuudessa. En kadu tuloa Mikkeliin enkä opiskelua, vaikka työllisyys tilanne valmistumisen jälkeen pelottaakin.
En oikee osaa rajata ilmeisesti tätä blogia, joten kirjottelen tänne sitä sun tätä fiiliksen mukaan. Lassi pitää mulle seuraa uskollisena keittiön pöydän päällä. Sei siis oo se mies vaan kissa, toinen mun kisuista on Leevi. Lassi ja Leevi easy to remember. :) Leevillä on sellainen töpö häntä, se jäi pienenä oven väliin kun mulla oli kiire tupakalle. Ei oikeesti. Se on puoliks rotukissa ja nyt kun aloin miettii minkä rotunen nii se sana hävis päästä, möh. Noh Lassi taas on maailman hellyyttävin kissa, se osaa noutaa topseja ja seurailee aina tekemisiä. Joskus sei jaksa mielistellä ja sillä on sellai Hitlerin katse. Tällöin mua pelottaa olla sen kaa kahestaa. Olo on kin joku agentti seurais. Nojoo eniveis hankin nää kaks murukkaa vähän ominpäin salaa. Tai siis alunperin meien porukat haki kissan, jolloin mä päätin et joo nyt heti mullekin kaikki tänne. Mut ne oli veljeksiä keskenään ja porukat ei raaskinut erottaa niitä toisistaan joten ne pölli mun kissan. Ei mua jälkeen päin enää harmita, sillä en tajunnu silloin että se kahtoo kieroon. Nyt kun se on kasvanu se jotenkin näkyy selvemmin... Mä oon aika spontaani ihminen joo, ja jos saan jotain päähäni nii niistä jutuista tulee yleisesti pakkomielteitä. Joten mun oli sen jälkeen pakko saada oma kissa. Sit mä otin Leevin :) <3 Leevin jälkeen mä näin ilmotustaululla viestin Lassista, ja huomasin sen olevan meidän naapurissa. Kohtaloooooo... Menin kattoo sitä kisua monen riidan jälkeen Tuomaksen kanssa.. oho nyt tuli nimi. Se oli myös oranssi värinen raitoineen niin kuin Leevikin. Ne omistajat sanoi aluks sen nimeks Nasse, mutta sanoi, että vois harkita että sitä kutsuttais myös Lassiks! Kohtalooo.. Miettikää Lassi ja Leevi :) Noh se oli myös mun yks argumentti miks tää kissa oli tarkotettu meille. Myöhemmin oli sit hieman selittelemistä kun tuomas kahto rokotekirjaa.. "Mikä helvetin Nasse!! Senhän piti olla Lassi!!" ..... :) :) :)
Oivoi kun vois kirjottaa vaikka mitä. Säästellään! Sain jo hetken pois mielestä sen kun pyöräilen kotia järkyttävät puudutusmössöt päässä verinen tuppo suussa (toivottavasti) kivunturruttajana panacod-resepti taskussa apteekin kautta nukkumaan kolmen tunnin ruususen unta, jonka jälkeen herään en niinkään hellään suudelmaan vaan siihen verituppoon kurkussa. Äiti tosin sano että älä sano sitä panacodia nimeltä vaan pyydä joku kolmiolääke, joka toimii kipuun. Fiksu vinkki. PANACOD, PANACOD, PANACOD.
Jos nyt sit sattuis käymään niin, että en saa suutani sen operaation jälkeen auki niin mulla on jemmassa äiskän lihassärkyyn määrättyjä lääkkeitä... hmm mikähän niissä oli purkin kyljessä... neliö? sydän? kuu???? aaa eiku nii joo KOLMIOOOOOOOOOOOOOOOOOOO.
Tilaa:
Kommentit (Atom)